Terveelliset elämäntavat: leipä.

Noniin, hienosti taas alko elämä liikkumisen parissa. :D Nyt on kyllä oikeasti hyvä tekosyy ottaa iisisti. Mulla on fasaani selässä!!! Fasettilukko ilmeisesti siis. Loukkasin selän kömytessä viikonloppuna.. Lauantaista tähän asti oonkin sitten kärvistellyt selkäni kans. Kovasti oon koittanut venytellä, mutta ei tunnu helpottavan. Tämän viikon jos vielä kattos, että lähteekö parempaan suuntaan. Jos ei, niin pakko käydä osteopaatilla.

Oon havainnu myös sen, että mun blogi on ihan hirveen RUMA! Tää ulkoasu lähentelee sekasortoa..tai ei lähentele, vaan se on yhtä sekasortoa. Projektina olisi lähiakoina siis pistää blogin ulkoasu uusiin kuosiin. Selkeämmät värit ja muutenkin selkeämmäksi. Täähän on täynnä ties mitä turhuuksia: mainoksia, linkkejä ja päläpälä..

Ja joka päivä oon enemmän ja enemmän kauhuissaan siitä, miten oon päästäny elämäntavat niin totaalisesti repsahtamaan. Millä elän? No LEIVÄLLÄ! Ei mitään järkeä, ei yhtään mitään. Tässä parin viikon sisällä oon muutaman kerran syönyt peräti muutaman kerran oikeaa ruokaa. Miksi? No siksi, kun kämppis on halunnut tehdä oikeaa ruokaa.. Minä olisin ollut ihan valmis jatkamaan leipälinjalla. Oma-aloitteisesti oon tehnyt ruokaa viimeksi tammikuun lopulla. Sairasta, vai mitä? Hyvä minä... Millon oon viimeksi kuntoillut kunnolla? En edes muista.. Koiria nyt on tullut lenkitettyä, sitä en osaa laskea kuntoiluksi. Varsinkin kun usein se menee siihen, että jäkitän itse tupakka huulessa koirien juostessa vapaana............kuten alla olevan kuvan ottamisen aikana.

Näillä mennään. Tervetuloa vaan hyvät elämäntavat. ;)

Pohdiskelua

Oon tässä lähiaikoina hieman tuumaillut..tai oikeastaan enemmänkin. Pitäisikö nyt ihan oikeasti elvyttää tämä blogi? Tänne kun kuitenkin näkyy eksyvän lukijoita, hih. :) En kyllä yhtä säännöllisesti jaksaisi blogia päivittää, kuin aikaisemmin. Huomasin jokapäiväisen bloggaamisen vievän aivan liian paljon aikaa! Harmillista, etten koskaan oikeen löydä sitä kultaista keskitietä: pitää tehdä joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Näin kävi bloggaamisenkin kanssa. Postasin aktiivisesti, liiankin aktiivisesti. Huomasin saaneeni yliannostuksen blogista. Niimpä se sitten jäi kokonaan!

Irmeli "perheineen". Huomatkaa lihominen! :D

Olen kuitenkin kaivannut tätä blogiani. Siksi ajattelin yrittää, kun saan elämäni "normalisoitumaan", löytää sen kultaisen keskitien. Voisin kirjoittaa 2-3 kertaa viikossa kuulumisia. Ja onhan minulla taas alkamassa liikkumisen aloittaminen. Bloggaaminen innostaisi liikkumaan vielä enemmän.

Hassua..miksi tällaista turhapäiväistä soopaa on muka niin mukava kirjoittaa? Mitä tästä saa? Kai se on se, kun tietää viihdyttävänsä muita. Olen aivan innoissani työblogistani, TÄSTÄ.  Blogi julkistettiin vasta reilu viikko sitten ja kävijöitä on ilman sen kummempaa mainostusta ollut riemastuttavan iso määrä, hih. :)

Kommentoikaahan, elvyttäisinkö blogini?

Terkkuja pitkän tauon pitäneeltä Ireneltä ja mahtavaa viikonloppua kaikille! :)

Se kuuluisa comeback?

...mihin se jäikään? Tilanne on se, että nykyään pidän työn puitteissa blogia! Wuhuu! :) Käykäähän tutkimassa. Eipä sitä tiedä, josko jatkan bloggaamista tässäkin blogissa.. Kunhan vain arki normalisoituu. :)

Kaikki koirat kotona? -blogi löytyy tämän linkin takaa!