Hymyä huuleen! :)

Aamutunnelmia, huomatkaa taas tuo mun aamutakki...
Luottoystävä. :)

Nyt en muista..mitä oon tehny tällä viikolla?? Pitää kurkata tuolta aiemmista postauksista. Ahaa, maanantaina oon siis käyny aamulenkillä ja tehny vatsalihastreenin. Tiistaina oon tehny intervallitreenin ja salitreenin..mutta, oonko käynyt aamulenkillä vai en? Siinä vasta mysteeri! Musta tuntuu, että kävin mut mitä jos muistan vaan väärin. Kyllä mä kävin. Kai? Keskiviikkona oon tehny vatsalihastreenin. Torstaina oli spurtit. Nyt mä muistan, että kyllä mä kävin tiistaina aamulenkillä.. Miks en oo käyny muulloin? Mähän joudun aamulenkille huomenna ja ylihuomenna!! Kamalaa..

En siis tänäänkään jaksanut käydä kunnon aamulenkillä. Olin taas tosi väsynyt, ja koulun jälkeen nukahdin.. Sain mä kuitenki Stellan harjattua ja tuloksena oli jätesäkillinen karvapalloja. Sit mä vähän niinku siivosin ja tadaa, menin salille. Tein molemmat lihastreenit tänään. Jostain syystä otti tosi koville tänään. Huominen vapaapäivä lihastreeneistä on siis paikallaan. Vatsalihakset meni tosi tahmeasti, oikeesti. Ei ois miiiillään jatkannu ja teki mieli lintsata. Itse asiassa muut liikeet meni ehkä entiseen tyyliin, mut ei vatsalihakset.. Nyt on taas hyvä fiilis, eli onneksi tuli käytyä. Mulle oli tosi iso pettymys, ku mun jauhelihawokki ei ollukkaan niin hyvää ku muistin. :'( Se maistu ihan vedelle..no ei nyt ihan, mutta joku kyllä oli menny pieleen.

Stellaaki väsytti

Oon päättäny, että joka päivä ku aamulla kurkistan peilistä itseäni, etsin itsestä HYVIÄ puolia. Oon välillä testaillu sitä, miks pitäis aina etsiä vaan virheitä tai kiinnittää vaan niihin huomio? Kyllä jokaisessa ihmisessä on ulkoisestikin hyvää. :) Lähtee päiväkin paremmin käyntiin, kun ei ensimmäisenä oo vaan negatiiviset ajatukset mielessä. Ens viikolle kaikille haaste tuosta! Eli vaikka aamulla näätte itsenne peilistä unisena, hiukset pörrössä tai sitten ihan lintassa, pussit silmien alla tai maha roikkuen, niin etsikää edes se YKS hyvä puoli. 

Pitäis joka päivä jaksaa nauraa,
vaikka sitten kaatumisen takia... :D

Päätin, etten nyt viikonloppuna tee mitään erityistä ja oon vaan yksikseni. Tein päätöksen siis varmaan eilen, heh. Paitsi et onhan mulle se koira tulossa hoitoon, mutta sehän on mulle vaan piristävää! Niin, ja huomenna tulee myös harvinaisia vieraitakin käymään. :)  Noh, heti tänäänhän mulle tuli tylsyys. Uskomatonta, hah. Vaikka olin valmistautunu siihen, että oikeen mukavasti vaan oleskelen illan. Hirvee paniikki päällä et äkkiä jostain jotain tekemistä. :D Sitten kuitenkin, kun lähdin Stellan kans iltalenkille, tuliki tosi mukava olo. Ihanaa olla rauhassa! Ja taas huomasin, kuinka oma elämä on muttunu muutamassa kuukaudessa niin paljon parempaan päin. Stellahan on aina ollu mulle hirveen tärkeä, mutta jossain vaiheessa mua jopa vähän saatto ärsyttää se..se oli sitä "kurjinta" aikaa se. Mutta tänään oli niin ihana huomata, kuin ihanaa että mulla on Stella! Aivan ihana käyttää sitä ulkona ja se vaan on jotenki niin rakas sesse. <3 Laitoin tossa äsken myös pyykkejä kuivumaan ja huomasin, että osaan iloita ihan eri tavalla ku ennen. Ihastelin siinä siskon (ja sen miehen lapset) antamia lakanoita ja olin niistäki kiitollinen! Sitte muistin äitin ja isän antamat tyynyn ja peiton. Ja virnuilin vielä enemmän. Sen jälkeen menin rasvaamaan ihon ja nuuskuttelin aivan ihanan tuoksusta ihorasvaa, jonka oon saanu toiselta siskolta (ja sen mieheltä ja rakkaalta kummitytöltäni) ja liikutuin. Hehe. Sit mietin siinä sitä, kuin mahtavaa on, että tuollasista asiosita osaa olla onnellinen. Ja liikutuin vielä enemmän. Kyllä elämä on ihanaa. :) <3 Mutta eihän elämä koskaan mitään juhlaa oo, aina tulee vastoinkäymisiä ja ikäviä asioita vastaan, mutta pitäis aina muistaa olla kiitollinen siitä mitä on. Pienistäkin asioista.

Hm..johan meni henkeväksi. :D Mutta miksipä en kirjoittais, jos musta tuntuu hyvältä noin kirjoittaa ja ehkä saisin teihinki lisää jotain positiivista energiaa. Tää teksti on taas ihan varmasti virheitä täynnä..alkaa iltaväsy tulemaan. Huomiseen siis! :) Muistakaa teki sitte aamulla etsiä niitä hyviä puolia.. Ü

Todiste kuntokuurista ja puolimaraton!

Huomenta taas! Täällä mä jälleen kirjoittelen ja mussutan samalla aamupuroa ja mansikoita (en rahkaa). Arvatkaa vaan, kuin mielissään olin eilen. Oon pitkään miettiny et haluaisin juosta puolimaratonin, mutta mä en yksin millään jostain syystä siihen haasteeseen halua ryhtyä. Sain jo värvättyä mulle puolimaratonkaverin ennen joulua, mutta ko. henkilö ei voikaan siihen osallistua. Eilen aloitin taas kitisemiskierroksen, olin jo menettää toivoni kunnes mä löysin sopivan uhrin, yllytyshullun. Ja tässä sitä nyt sitte ollaan, että syksyllä mä kipitän puolimaratonin! En ollu uskoa, ku tajusin et mä nyt saan jonku muunki tuohon touhuun mukaan, mahtavaa. :)

Myöhästyn varmaan koulusta, jäin peilaamaan ja kuvaamaan mun mahaa..Se on pienentyny! Huomasin pienentymisen tästä syystä:

Tuo kuvan laatu ei nyt todellakaan oo mikään paras, mutta kyllä tosta eron näkee. Ei nuo housut koskaan oo mitkää tosi tiukat ollu, mutta huomattava ero. :) Kyllä taas jaksaa ja on hyvä mieli, kun tuli tosiaan herättyä kuudelta ja lähdettyä tuonne pakkaseeen tarpomaan. Tällanen lyhyt postaus tälle aamua, nyt pitää lähtä ettei ihan juoksuksi taas menis kouluun lähtö. Tai no kyllähän se menee, mutta jos ei pikajuoksuksi menis.

No heipähei!

En tajua, nukuin viime yönä ihan normaalit unet, mutta silti olin ihan väsyny koulussa. En oo koskaan ollu niin väsyny, ainakaan koulussa. Tunti alko yhdeksältä, kymmenen yli yhdeksän alko nuokkuminen ja sammahteleminen. Yritin pinnistellä ja pinnistellä, katoin taas kelloa. Puoli kymmenen, ja mä luulin että on jo tauon aika. Seuraavan kerran kello on 9.46 ja mitä, olin nukahtanu! Mä tietenki kuvittelin ettei kukaan edes oo huomannu. Eipä vaan. Yks ryhmäläinen totes siinä kun tulin tauolta takas, et otit sitte pienet unet. Katoin sitä silmät pyöreinä vähän sillai että apua, kärähdin. Kaiken kukkuraksi tää herra kertoo, että aika usea silmäpari oli tuijotellu mun nukkumista ja asentojen vaihtamista, opettajaki virnuillu..ja kyllä hävetti ku tunti taas jatku. Musta tuntu etten voi kattoo sitä opettajaa ollenkaan. :D Mutta mä selvisin hengissä, onneksi se on oikeen mukava opettaja. :) Sit mä pysyin aika hyvin hereillä..mutta ruokatauon jälkeen alko taas ne ongelmat..torkahdin ainaki neljä kertaa, taas. Aivan kammottavaa!

Näin mäki varmaan nukuin..
Googlesta taas kuva.

Voitte varmaan kuvitella, etten sitten tosiaan kovin pirteänä ollu ku saavuin kämpälle koulun jälkeen. Mun teki mieli vaihtaa mun tunnin lenkki puoleen tuntiin, mutta tsemppasin. Ja mun teki mieli jättää vatsalihastreeni väliin, mutta tsemppasin. ;) Stellan kans käytiin reippaalla tunnin kävelylle ja siihen aika kevyt vatsalihastreeni. Ja mitäs sitten tapahtu, no mua ei väsytä enää ollenkaan liikunnan jälkeen, päinvastoin. Mulla on nyt ihan ylipirteä olo! :D Lienee johtuu pienestä hammaslääkäripaniikista.. Mutta mikä on ärsyttävää? No se, että vaikka on ylipirteä olo niin silti ei halua käyttää sitä pirteyttä siivoamiseen eikä varsinkaan koulutehtävien tekoon! Hm.. 

Löhöän tässä sohvalla taas niin tyytyväisenä, maha täynnä. Paistoin uunissa seitä ja porkkanoita, ja taas sitä oliiviöljyä sekaan.. :D REAL-leipästä siihen viipale mukaan. Vaikka mulla on maha ihan täys, ootan jo iltapalaa: rahkaa. :D Mun blogin lukijat varmaan katoaa tän jatkuvan rahkahöpötyksen takia. Oon tänään syöny niin hyvin, ettei mun oo edes tarvinu syödä vehnäleseitä. Kerrankin sain kuituja tarpeeksi ilman niiden mussuttamista. Eilen sain taas Kiloklubin pallurat vihreäksi, ja sama toistui tänään. Uskomatonta! Enkä edes oo joutunut suunnittelemaan ruokavaliota hirveän paljon, vaan oon onnistunu siinä ihan vahingossa. Mä ehkä oon oppinut vihdoin syömään okein. :)

TADAA!

Tänään oon kyllä syöny vähän liikaa omasta mielestä hiilareita..vaikka tuo nyt hyvin menikin tuo tän päivän ruokavalio. :) Mutta oon kyllä syöny proteiiniakin reippaasti. Koitan pitää proteiinit vähintään 80 grammassa (75-80 g on sen mun oppaan suositus), mutta tänään mittariin tuli 108 grammaa! Kaloritki pysyi tosi hyvällä mallilla.  Kasviksia ja hedelmiä mussutin vähän vajaa 800 grammaa, syön banaania aika paljon ja se vähän kuormittaa tuota hiilaritasapainoa. Ja rasvahommelitki meni hienosti..kyllä sitä taas on pienestä innoissaan! Mun pitäis varmaan lopettaa tää kirjoittaminen, että innostus riittäis kämpän järjestelemiseenki?! Oon vähän huolissaan hah tästä mun motivaatiosta, miten oon taas vielä enemmän motivoituneempi ja innossaan? Mahtavaa.

Huomenna aamulenkille kuudelta! Nyt on siis kiire, että kerkeän ajoissa nukkumaan. Ja koittakaa nyt veikata niitä kadonneiden senttejen määrää, en muuten varmana ikinä kerro sitä täällä. :D 

Ai niin..mulla on taas hirveä kenkäkuume. Haluaisin hirveen paljo tuon tyyliset kengät niinku tossa alla on. En ihan tuollasia mut melkeen! Spirit Storessa oli aivan ihanat tuon tyyliset kengät, mut en löytäny niitä niiden nettisivuilta. Musta on hassua, ku en meinannu oikeen lämmetä nuihin kenkiin millään ja nyt haluaisinki tuollaset. Pakko saada! Ihan varmasti ostan palkinnoksi tän kuntokuurin jälkeen, jos onnistun loistavasti. ;) Sellaset tosi pitkävartisetki kengät ois kivat, mut kokeilin kerran ja mun jalat näytti ihan lehmän jaloilta joten no thanks. :D Ei vaan sopinu mulle..

Googlekuvaa.

Pst pst..sekin vielä, että mun teksti varmasti pursuaa kirjoitusvirheitä! Eikös se oo tärkeintä, että mun jutut kuitenki ymmärtää..siihen vielä lisäksi se, että kirjoitan/puhun muutenkin niin omituisesti. On Raahen murretta, vähän etelämmän murretta ja vielä mun omaa kieltä..

Viis appelsiinia..

Noniin, nyt on vatsalihastreenikin ohi. :) Tai on ollu ohi jo muutama tunti sitten, mutta piti tehdä vähän koulujuttuja. Venäjän läksyjä. Kyllä mua ihmetyttää jotku sanat, miks ne on niin tyhmiä? Kiva lausua esim. dlja. Mikäs siinä sitten, välillä nuo sanat on vähän liian vaikeita ja saa mun kielen miljoonalle solmulle. Mutta mä aion silti saada vitosen tentistä. :D Mut takas niihin vatsalihaksiin. Mä melkeen vihaan tehdä vatsalihaksia, mutta silti riittää into tehdä niitä. Outoa!? Ärsyttää kun menee aina laskuissa sekasin. Yritä laskee appelsiineja ja siinä samalla muistaa onko kymmenes vai kolmestoista toisto menossa. Appelsiineja lasken siksi, koska kirjassa niin sanottin! Ja minähän teen just niinku opuksessa sanotaan, hah. Vaikka mä osaisin kyllä varmaan laskea rauhassa viiteen, niin lasken silti viis appelsiinia. :) 

Onpa tosi ihana heppa..
Silläkin on hyvä fiilis! :D
Googlesta taas.

Hassua, kun tulee niin nopeasti se tunne et jotain on tehnyt. Meinaan, että tätä virallista kuntokuuria on nyt viikko takana ja nyt jo mukamas niin paljon parempi olo. Ehkä se johtuu myös positiivisesta asenteesa ja hyvästä fiiliksestä. Meni vähän turhan myöhään nyt taas, ei siis aamulenkkiä huomenna tiedossa. Käyn sitten koulun jälkeen Stellan kans lenkillä, juoksen niitä inhottavia intervalleja ja käyn salilla. Huomaattekos, että oon maininnut vihaavani vatsalihaksia ja kirjoittanut intervallien olevan inhottavia. Silti aion jatkaa tätä touhua vähintään sen 12 viikkoa. Mussa on siis pakko olla ripaus masokistia. :D Eikä mun kuntokuuri jää tuohon viikkomäärään, mä aion jatkaa sitä! Mä aion keinolla millä hyvänsä saada motivaation pysymään yllä ja jatkaa terveellisillä elämäntavoilla vuosia, vuosia ja vuosia. Niin kauan ku mulle vuosia suodaan. Ü Nythän mulla on motivaatio huipussaan, mutta varmasti tulee se hetki, että se laskee..ja tulee varmasti sekin hetki, kun se on miinuksen puolella. Mutta ne hetket voi selättää! Huom. tää teksti nyt vaan jostain syystä näkyy näin pienellä, en mitenkään saa tätä isommalle?!

Oon taas mussuttanut maitorahkaa mansikoiden ja vehnäleseiden kans innossaan. Miten mä en kyllästy siihen soosiin? Hyvähän se on, etten kyllästy. Pistää vaan ihmetyttämään. Kai sitä aina vaan tykkää siitä, kun ei aina laita vaan niitä mansikoita..tänään mulla oli mandariinikin mukana siinä sörsselössä. Jyrsin myös porkkanaa ja tietenkin mulle kävi se mun klassinen ärsyttävä juttu, eli porkkanan palanen meni tuonne jonnekki ylänieluun tai nenään tai tai tai tai tai.. Ja sitähän ei saa pois mitenkään. Se painaa koko ajan ja sattuu. Kuulostan varmaan aivastelevalta koiralta, ku yritän saada sitä pois.. Eikä se oo niin inhottava ku nenämahaletku, lopetan siis valittamisen. Stella kuorsaa tuolla jo täyttä päätä, pitäis vissiin mennä sen kaveriksi nukkumaan. Ja mitenkäs nää mun aiheet taas poukkoilee laidasta laitaan? Nooh..

Aion viikon päästä ottaa taas mitat ja kattoo, onko tapahtunut muutosta. Vielä ei viitsi, kun vasta viikko takana. Vaikka se on tiennyt, että se on ihan normaalia, niin siltikin ärsyttänyt nin paljo et jättänyt koko touhun. Itestä tuntuu, että nyt jo jotain ois tapahtunut, mutta ehkä mä vaan odotan niin paljon sitä muutosta, että nään hallusinaatioita. :D Enkä varmana käy puntarilla.. Mulle on joskus iskeny kova kriisi, kun urheilun aloitettua oon saanu vaan painon nousemaan. Nyt unten maille, hyvää yötä! :)

Ps. Tänään historian lehdet ovat havisseet. Olin kaverin mukana kun se shoppaili, enkä ostanut oikeestaan mitään ite vaikka ois tehny ihan hirveesti mieli! Huulirasva, luomiväri ja poskipuna lähti mukaan ja nekin oli toooosi halpoja. ;)

Lenkille mars :)

Ihana aamu. Heräsin taas myöhemmin mitä piti, mutta olin kuitenkin kymmenen aikaan (tai vähän yli) ulkona Stellan kanssa. Käytiin tunnin reippaalla lenkillä ja tuli taas huomattua, etten osaa pukeutua kylmällä säällä oikein. Mutta eipä se mitään, pääasia että tuli lähdettyä lenkille! Nyt on koira ja sen omistaja tyytyväisiä. :) Siihen lenkin päälle sitten kaurapuuroa, marjoja ja vehnäleseitä = vielä parempi aamu. Ü

Oli kyllä ihana käydä lenkillä. Ei ollut paljon muita lenkkeilijöitä, aurinko vähän kurkisteli pilvien takaa ja oli sellanen kiva pakkanen. Ai että! Ja mä voin sanoa, että ainakin mun kohdalla liikunta on todellista terapiaa. Lenkkeillessä unohtuu arkiaskareet ja stressi, on aikaa vain olla ja nautiskella. Huomasin taas, että hymyilen ja jammailen siinä koiran vieressä tepastellessa. Sitten mä meinasin herkistyä, koska olin niin iloinen. Joskus aiemmin ei hymy häivähtänytkään kasvoilla, siksi ai se sitten herkistikin. Huomas, että loppujen lopuksi asiat on ihan hyvin ja elän vihdoin "omaa" elämää, onnellisena. :) Tänä aamuna lenkistä jäi hyvä mieli siitä, että jaksoi reippailla ja sai elämään iiison annoksen positiivista energiaa. 

Ei oo itse kuvattu (google)..en voinu, sormet oli niin jäässä!
Mutta melkene tän näköistä oli. :)

Siinä muuten yksi syy, miksi kannattaa ulkoilla. Aluksihan se voi tuntua siltä niinku tervassa sätkis, eikä kiinnosta ollenkaan kuluttaa aikaa lenkkeilyyn kun ei muutenkaan ole muka aikaa. Mutta, sitten kun on päässyt sen pahimman tervan yli, niin kyllä se siitä vaihtuu parempaan. Niistä lenkeistä oikeasti nauttii. Lenkille kaikki heti!! :) Eikä sen lenkin tartte olla mikään hirvee hikilenkkikään, pääasia on se että alkuun saa itsensä ylös, ulos ja lenkille. 

Illalla vatsatreeni vielä, ehkä myös koko kropan treeni. Riippuu siitä, kuinka kauan menee koulutehtävien tekemisessä.. Nyt Kepan kans Helsinkiin palloilemaan, iltaan siis! :)

Huomenta!

Uskomatonta, oon pirteänä ku peipponen... Ja mä tein sen! Aamulenkin! Mä oisin niin halunnu jäädä vaan nukkumaan ku kello soi kuudelta, mutta möngin väkisillä ylös sieltä. Ette uskokaan, kuinka hankalaa se oli. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja hyvä mieli on. :) 

Mä oon kyl paras talvipukeutuja aikoihin (oisinki). Mulla oli herätessä niin kylmä, et tungin villapaitoja ja ties mitä lenkille. Kuumahan mulle tuli ja puuskutin ku pieni possu, tai näytin varmaan possun ja lumiukon sekoitukselta. Mut eikse oo toisaalta ihan hyvä et tunkee liika vaatetta kun se on sit vähän rankempaa touhua. Stella säikkyi koko matkan takaspäin tullessa. KRÄÄK, postilaatikko! Lumikinos, IIK, karkuun! Ja mulla tietenkin oli hyvin, hyvin hauskaa. ;)

Mulla on nyt joka paikka kohtuu jumissa, mut ei haittaa yhtään mitään. Tästä on hyvä jatkaa! Pitää alkaa valmistautumaan kouluun. Onneksi mulla on lupa vähän myöhästyä, koska mun kaveriki on myöhässä, hehe. Just nyt mun pitää sattumalta mennä just samalla bussilla kouluun millä se menee! 

Heipparallaa vaan ja kuulemisia tulossa taas joskus myöhemmin!

Yritettiin Stepan kans poseerata, todella hieno otos molemmista. :D

Toinen päivä..ja kyllä kroppa tykkää! :)

Kuten jo tuli kirjoitettua aiemmin, jäi sitten aamulenkki väliin. Kaiken lisäksi meinasin myöhästyä koulusta, joten laiskurikoiranulkoilutusreissu (alias ulkoilu, jolloin saa kävellä rauhssa ja koiraa vaan nuuskia) jäi varttiin..mut mä korvasin sen. Käytiin Stellan kans kunnon hikilenkillä ku pääsin koulusta. Sen jälkeen menin käymään tuossa salilla. Minä, yksin, salilla, mitä? Menin lähes shokkiin ku tajusin et mun tosiaan pitääkin mennä salille, eihän mulla oo tarpeeksi painoja itellä! Mut mä tietenki livahdin sieltä heti ku mahdollista..tulin kämpälle tekemään ne liikkeet mitkä pystyin. En tajua mikä mättää, mutta mä en vaan tykkää käydä salilla. Fobia? :D Ei nyt sentään..Mä kyllä paljon mieluummin irvistelisin painojen kanssa kotona, yksityissalilla. Liioittelua? Ei mut oikeesti, sais treenailla vaikka keskellä yötä ja ihan rauhassa aina.

Tämän päivän saldo:

1h reipasta kävelyä

45min. lihastreeniä (jalka- ja askelkyykkyjä, kulmasoutua, vipunostoja, ranskiksia, punnerruksia ja koipien koukistuksia)

30min. venyttelyä

Kuva Googlesta.

Ja kaloreita kului vajaat 600, jes! Tän urheilusuorituksen jälkeen maistui kana ja kasa salaattia oliiviöljyllä, namskista. Mulla on suuri haave nyt: maitorahka mansikoilla. Mutta mulla ei oo maitorahkaa, enkä varmasti pistä nokkaani enää ulos. :D Nyt kun kerran tuli kirjoiteltua ruuasta, niin HELP ME! Miksi en saa tarpeeksi kuitua? Siis tuolla Kiloklubissa saan tosi harvoin vihreeksi kuidut..yritän epätoivoisesti          napostaa kasviksia, syön aamupuuron, maitorahkaan tungen vehnäleseitä.

Taas eri asiaan. Mä päädyinkin sitten siihen, että en ala kiloja kuurini aikana laskemaan. Aluksi kun ainakin käy niin, että paino lähtee nousuun, niin ehkä ei mikään paras mittari tähän hätiin. Luotan siis rakkaaseen mittanauhaani, peiliin ja vaatteisiin. ;) Oon kyllä niin innoissaan tästä mun kuurista. Ei koskaan oo ollu tällaista motivaatiota, EI KOSKAAN. Ehkä se on just sitä, että ku tää into lähtee nyt puhtaasti itsestä. Ah, tämä vapaus. <3

Siis mitä ihmettä oon mennyt päättämään: "olen päättänyt käydä neljä kertaa viikossa koiran kanssa tunnin lenkin ennen mitään aamutoimia". TÄH?! Oon ollu varmaan hyvin sekavassa mielentilassa. En haluu, emmä noin reipas sentään oo!!!!! Mutta koska jostain syystä oon ton kirjoittanut, niin kai mun silti on pakko..hui. Huomenna siis kuudelta herätys, jee! :) Se hyvä puoli tässä blogin kirjoittamisessa on myös se, että ku oon täällä kirjoittanu et mä onnistun, niin mun on pakko onnistua! Hihi. Enhän mä edes kehtais luistaa. ;D

Kuva Googlesta

On se jännä, kun heti jos tietää ettei joku läheinen voi hyvin, tulee sellanen olo ettei itse sais nauttia. Mua kalvoi tänään tuo olo lenkillä. Huomasin, että lauleskelin ja jammailin itsekseni. Tuli paha mieli. Mutta sit ajattelin vähän tarkemmin.Tuskin kukaan (paitsi joku oikeasti ilkeä ihminen), joka voi huonosti, toivois ettei muut nauttisi. Ennemmin uskon siihen, että sellaiset ihmiset toivoo läheisilleen parasta ja haluais, että he joka tapauksessa nauttivat. Jos nauttii jostain, se ei sitä tarkoita etteikö välittäisi..

Se vielä, että osoittautui tämänkin päivän treeni tehokkaaksi. Eilinen intervalliharjoitus kyllä taitaa kans kolottaa paikkoja, niin mukava olo ku tuntee että on tosissaan ahkeroinu. :)

                                                      ***

                                      My Dad, My Father, My Hero
                                                      You've been there from the start.
                                                          Thank you for your guidance,
                                                       And the love that's in your heart.

                                                           You may know this already,
                                                        I love you through and through.

                                                      But sometimes life gets in the way,

                                                       And I wanted to show you proof.

                                                               That not a day goes past,

                                              Where I count my blessings because of you.

                                                                        I Love You ♥

                                                      ***